Jokunen sähkölaskun joskus maksanut on saattanut panna merkille kilowattitunnin hinnan kahtiajakautumisen; täytyy maksaa niin tuotannosta kuin siirrostakin. Sähkön tuotantotavan kuluttaja voi valita ennalta annetusta luettelosta, mutta siirtohintoihin ei käy puuttuminen. Sähkön runkoverkkoja on vain yksi, varsin helposti ymmärrettävästä syystä. Ei olisi kovinkaan tarkoituksenmukaista rakentaa ja ylläpitää useita rinnakkaisia fyysisiä resursseja, eli sähkönsiirtolinjoja, vaan on päädytty yhden instanssin hallinnoimaan ratkaisuun. Kuulostaa tehokkaalta, kaikki siis hyvin.
Vai onko? Aiheuttaakohan kilpailun puute hinnoittelun vääristymistä? Onko kuluttajalla mitään realistista vaihtoehtoa vapautua tuosta maksusta?
Yle uutisoi 8.1 sähkön siirtomaksun kallistuneen 40 prosenttia. Verot poistettunakin korotus on 23%. Korotusta perustellaan aiheellisesti etäluettavien mittareiden aiheuttamilla hankinta- ja asennuskustannuksilla, mutta mihin on unohtunut mittarinlukijoilta säästyvät työtunnit? Entä palautuukohan sähkön siirtohinta alemmalle tasolleen, kun investointi on kuoletettu? Näkisipä sen päivän.
Voisiko siirtomaksusta vapautua, jos tuottaisikin sähkönsä itse? Onko omatuotanteinen voima realistinen vaihtoehto?
Entäpä toimitusvarmuus? Mitä tapoja omakotiasujalla on energiansaantinsa turvaamiseen?