keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Sähkön hinta. Mikä siinä maksaa?



Jokunen sähkölaskun joskus maksanut on saattanut panna merkille kilowattitunnin hinnan kahtiajakautumisen; täytyy maksaa niin tuotannosta kuin siirrostakin. Sähkön tuotantotavan kuluttaja voi valita ennalta annetusta luettelosta, mutta siirtohintoihin ei käy puuttuminen. Sähkön runkoverkkoja on vain yksi, varsin helposti ymmärrettävästä syystä. Ei olisi kovinkaan tarkoituksenmukaista rakentaa ja ylläpitää useita rinnakkaisia fyysisiä resursseja, eli sähkönsiirtolinjoja, vaan on päädytty yhden instanssin hallinnoimaan ratkaisuun. Kuulostaa tehokkaalta, kaikki siis hyvin.

Vai onko? Aiheuttaakohan kilpailun puute hinnoittelun vääristymistä? Onko kuluttajalla mitään realistista vaihtoehtoa vapautua tuosta maksusta?

Yle uutisoi 8.1 sähkön siirtomaksun kallistuneen 40 prosenttia. Verot poistettunakin korotus on 23%. Korotusta perustellaan aiheellisesti etäluettavien mittareiden aiheuttamilla hankinta- ja asennuskustannuksilla, mutta mihin on unohtunut mittarinlukijoilta säästyvät työtunnit? Entä palautuukohan sähkön siirtohinta alemmalle tasolleen, kun investointi on kuoletettu? Näkisipä sen päivän.

Voisiko siirtomaksusta vapautua, jos tuottaisikin sähkönsä itse? Onko omatuotanteinen voima realistinen vaihtoehto?

Entäpä toimitusvarmuus? Mitä tapoja omakotiasujalla on energiansaantinsa turvaamiseen?



2 kommenttia:

  1. Joo, kyllähän siirto- ja energiamaksuista vapautuu jos irtisanoo sähköliittymän ja rupeaa jauhamaan sähköä omin voimin. Näillä leveyspiireillä ja nykyisillä siirtohinnoilla se ei vaan ole taloudelleisesti kannattavaa, ellei satu asustamaan sopivan vesioutouksen vieressä. Vaikka asumus sijaitsisi merenrannassa tuulisella ja aurinkoisella paikalla, ei luonto tarjoa eväitä tasaiseen sähköntuottamiseen.
    Esim. isonkin aurinko- tai tuulisähkövoimalaitoksen takaisinmaksua ajat ovat kymmeniä vuosia. Tämäkin ala (akut, kennot, turbiinit) kuitenkin kehittyy kiivaasti.
    Sähkönjakelun varmennushan on suhteellisen helppo järjestää agregaatilla. Jatkuvana sen käyttö on kuitenkin tyyristä puuhaa.

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia kommentista! Olet oikeassa, tämän hetkinen teknologia ei osaa hyödyntää luonnon (lähestulkoon rajatonta) energiapotentiaalia kovin tehokkaasti. Onpa siltikin mielenkiintoista seurata viimeisintä kehitystä. Ja lisäksi ala on jo melko kompleksinen, ehkä kaikkia yhdistelmiä ei ole vielä huomattu ottaa hyötykäyttöön.

    Mitä tulee toimitusvarmuuteen, niin siinä voisi ajatella jonkinlaista paikallisbufferia, olkoon sitten vaikka akuston ja aggregaatin yhdistelmä. Jotenkin on sellainen olo, ettei tässäkään asiassa ole vielä kaikki kortit käännetty...

    VastaaPoista